TYRNIT
Hopeanhohtoinen, korkeahko Tyrni on marjapensas. Se on merenrantojen kasvi, jonka kasvupaikka on oltava aurinkoinen. Se ei siedä varjoa. Loiva etelään tai länteen viettävä rinne on hyvä paikka. Ilmava ja hiukan tuulinen paikka, jotta tuuletus onnistuu tuulipölytteisellä kasvilla. Hiekkapitoinen, hyvin kalkittumaa, jopa kivikkoinen maa sopii hyvin kasvupaikaksi. Tiivis maa ei ole hyvä kasvupaikka. Alkuvuosina kasvu hitaanpaa, kunnes juuriston sädesienet löytää tyrnin. Tyrnit kasvattavat juuriversoja, juuristo on laaja. Näyttävät pensaat harjupuutarhaan matalien havu ja peittokasvien kanssa yhdessä kasvamaan. Kuivina kausina Tyrni tarvitsee kastelua, jotta marjat kehittyy ja pysyy pensaassa. Kukinta-aikana jos on kylmää, sadettaminen ehkäisee, ettei kukat palennu. Marjasadon onnistumisen kannalta on Emi eli tyttöpensaiden keskelle istutettava Hede eli poikapensas pölyttäjäksi. 3-4:ää tyttöpensasta kohti yksi poika riittää. Tyrni on oikea ” vitamiinipommi.” Kirpeissä marjoissa on runsaasti A-, B-, C-, ja K-vitamiinia. Runsaasti eri flafonoideja, hivenaineita, kuituja ja rasvahappoja.
ATSALEAT
Atsaleat ovat lehtensä varistavia alppiruusuja. Kukat tulevat edellisenvuoden versoihin, samaan aikaan, kun lehdet ovat puhkeamassa. Kasvupaikka aurinkoinen tai lievästi varjoinen. Kasvualusta tulee olla kevyttä ja läpäisevää, runsashumuksista turpeen, hiekan ja kompostin sekoitusta. Kasvialusta kalkitaan niukasti, mutta lannoitetaan ja kastellaan reilusti. Atsaleoilla on ohuet juuret. Hidaskasvuiset ja heikosti juuririkkakasvien kanssa pärjäävät atsaleat, hyötyvät maanpeiteperennoista. Himmeänvihreät, kapeat lehdet saavat keltaisesta, oranssiin tai viininpunaisen vaihtelevan syysvärin. Lehdet varisevat ensipakkasten myötä.
ALPPIRUUSUT
Ainavihantien alppiruusujen koristearvo perustuu yhtä näyttävästi kukintaan, kuin läpi vuoden vihreänä pysyvään lehdistöön. Toisaalta ainavihanta lehdistö altistaa pensaat kevätahavan tuhoille. Alppiruusujen pahin uhka onkin versot kuivattava kevätahava eikä suinkaan kylmyys. Nuori taimi kuivuu erityisen helposti suppean juuriston vuoksi. Kasvupaikan tulee olla suojassa kevätauringolta ja tuulelta. Lumi on paras suoja kuivumista ja kylmyyttä vastaan. Taimet kannattaa myös suojata jo syksyllä, laittaa suojat pensaiden päälle, joiden niiden päälle voi laittaa lunta vielä lisää suojaksi. Peitot on hyvä olla niin kauan kun maa on sulaa, jolloin kasvi alkaa saada kosteutta juuriinsa. Pieni lisätyö kannattaa tehdä, jotta näyttävät pensaat saa viihtymään pihassaan. Näin lehdet ei pääse haihduttamaan niissä olevaa kosteutta. Alppiruusut viihtyvät siimespaikoissa , etenkin pienilehtisten lajien kasvupaikka ei saa olla valoton. Harvahko mäntymetsä on riittävän valoisa. Kasvualustan tulee olla kosteahko, muttei märkä, ne ei siedä seisovaa vettä. Ihanteellisessa maassa on paljon hitaasti hajoavaa eloperäistä ainesta. Hennon juuristonsa vuoksi, kasvualustan tulisi olla mahdollisimman kuohkea multa- turvemaa. kasvualustan on oltava myös hapan. Rodomultaa saa myös kaupoista. Alppiruusuja ei saa istuttaa syvään, eikä tiivistää maata liikaa. Juuristoalueelle olisi hyvä istuttaa happamassa maassa viihtyviä peittoperennoja tai saniaisia tai peittää männynneulasilla ja kaarnalla.
RUUSUT
Ruusut tarvitsevat aurinkoisen, ilmavan ja syvämultaisen kasvupaikan. Kasvualustan tulisi olla paksu ja runsasmultainen, jotta se pidättää riittävästi kosteutta. Ei kuitenkaan liian märkä. Kasvualusta tehdään sekoittamalla multaan hiekkaa, kompostia, kalkkia ja ravinteita. Keväisin lisätään kasvualustaan typpeä ja syksyllä vähätyppisiä lannoitteita ja hivenaineita. Ruusujen kasvualustan tulisi olla ainakin 60 cm.